No huh, nyt se oli stten takana se loppuelämän ensimmäinen päivä. Aika jännä oikeastaan päivä oli. Tätähän oli odotettu jo joulukuun alusta jolloin kävin xtravaganzan esittelyssä ja päättänyt ryhtyä tähän aika rankaltakin kuulostavaan painonhallinta ohjelmaan. Mulle oli sovittu ensimmäinen henkilökohtainen tapaaminen kahdelta päivällä. Työpäivä meni tätä odottaessa ja vichyä litkiessä kun mulla ei vielä ollut noita pussikeittoja joita tässä ohjelmassa syötäis. Tapaaminen meni kivasti. Se Terveyskonsultti siellä oli tosi mukava ja siltä vois kysyä kaikenlaista mieltä askarruttavaa. Helpotuksekseni sain kuulla että voin nauttia tulevasta lomamatkasta syöden normaalisti ja sain vinkkejä miten ehkä saisin ketoosin pysymään myös tuolla reissussa. Sain myös hirmusesti tietoo omasta kehosta. Mm. BMI:n, painon, rasvaprosentin, missä kehossani on suhteellisesti eniten rasvaa jne. Sain viikoksi tarvittavat ruuat ja tsempin toivotukset ekalle viikolle. Tapaamisen jälkeen kävin vesijuoksemassa. Se on yksi mun lempiharrastuksista kun siinä ei huomaa rasitusta eikä väsymyksen tunnetta. Hirmusesti piti juoda vettä ja siinä mulla onkin aika opettelu ku en niin kauheesti ole muuten vettä juonut. Osan vesimäärästä juon vichynä koska edellisessä elämässä join paljon light limuja niin on tainnut kehkeytyä "hiilihappo riippuvuus" :). Uinnin jälkeen päätin koetella itseäni lisää ja menin ruokakauppaan. Jännää miten sitä vasta siellä huomasi miten pinttyneitä tapoja itselle oli kehkeytynyt. Monta kertaa meinasin laittaa koriin itselleni jotain kiellettyjä herkkuja, kunnes muistin että mähän en saa nyt syödä mitään muuta kun niitä pussikeittoja. Päätin että meillä saa nyt aluksi muut hoitaa kaupassa käynnit, mä opettelen sitä sitten myöhemmin ja nyt ensin opettelen muita asioita. Kotiin päästyä valmistin ensimmäisen keiton. Se oli kanakeittoa. Kieltämättä ei se ollut mikään qurmee nautinto mutta sain sen veden kera alas. Ajattelin että jaaha, tähän se tyssäs, etten pysty näitä kymmentä viikkoa syömään. (niin tuttu vanha minä astui kuvioihin) Soitin kaverilleni (K:lle) joka kanssa aloitti uutta elämää kanssani. Vaihdettiin päivän kuulumisia ja kokemuksia. Puhelun jälkeen päätin että kaveria ei jätetä ja nyt mennään pussi kerrallaan :) Seuraavana ateriana valmistin mansikkapirtelön siitä pussista. Nam! se oli ihan hyvää tosin sokeritonta. silloin aattelin että kyllä tämä tästä että näihinhän tottuu. Iltapalaksi tein suklaapussista itselleni kaakaon toisten syödessä leipää ja mehua iltapalaksi. Ihme kyllä, minun ei edes tehnyt mieli toisten ruokia vaan nautin kaakaostani. Sitten jo kutsuikin nukkumatti. Uuden elämäni ensimmäinen päivä oli takana. Mielessä askarrutti ketoosi ja se paljon puhuttu kolmannen-neljännen päivän pahapäivä. Näihin ajatuksiin nukahdin.